On tämäkin. Vaikka Varpusparvessa on näinkin tarkka päivyri, kuin tämä joulukalenteri, niin siitä huolimatta mä olin ihan yhdeksännessätoista päivässä. Päivä alkoi ihan kuin 19. Tuntui ihan kuin ois 19. päivä. Päivä haisi 19:nnelle päivälle. Päivän äänet oli 19:nnestä päivästä. Mutta kun sitten kelasin näitä kalenteriluukkuja läpi, tajusin, että olinkin tietämättäni aikamatkaillut jo huomisen puolelle. Joulukuun 18. on tämä. Mutta kiva tietää, mitä huomenna tapahtuu. Se on ihan samanlainen aamu kuin tämä. Että kivapa kiva. Eli huomenna luulen, että huominen päivä onkin tämä päivä, vaikka se on oikeasti eilisen huominen.
Kalenterin ensimmäiset lauseet, tai oikeastaan koko kappale, on kuin olisin nauttinut muutakin kuin luukusta napsahtaneen suklaan. Ehkäpä on tullut nuoltua tämän päivän keltaisia kärpässieniä, joita kasvaa vain Saksassa Alfred von Scheißeschokoladen takapihalla. Alfred nuoli niitä ja näki kaikki joulukalenterin värit: sinisen, keltaisen ja valkoisen. Ehkäpä kyseiset jouluisen keltaiset kärpässienet aiheuttivat huumepoliisikohun. Pian poliisi pitää tiedotustilaisuuden uudesta käänteestä. Uusia raskauttavia todisteita löytynyt huumepoliisin joulukalenterin luukusta.
Mutta aamu-uniset ja vahvasti likinäköiset silmäni eivät meinanneet uskoa näkemäänsä. Vähän aikaa meni hahmottamisessa, mitä tämän päivän luukku sisältää. Itselleni tuli alkuun mieleen yläasteen saksan open keltainen hame ja paksut kintut. Kunnes sain ensimmäisen kulauksen aamukahvia.
Mjooh. Kyllähän välistä tuntuu, että koko joulutouhu on kuin jonkun kärpässieniä nuolevan kirjailijan tuotoksia: Tuodaan kuusi sisälle, koristetaan se, syödään itsemme tyrneviksi, katsotaan telkkarista Suomen Turun joulurauhanjulistus, ja päivän kruunaa valkopartainen ukko, joka on pukeutunut punaisiin. Ja tämän ensimmäinen kysymys on tietysti:
Onko täällä kilttejä lapsia?
Mitähän siihenkin voisi lapset vastata? Määritä kiltteys? Emme kommentoi?
Miten tämä perinne muuttuu? Riittääkö joskus tulevaisuudessa, että joulupukki laittaa perheen Facebook-sivuille tuon legendaarisen kysymyksen ja lapset sitten vain peukuttaa. Tai sama Google+:ssa sillä erotuksella, ettei lapset peukuta vaan antavat +1:en. Twitterissä taas lapset laittavat @joulupukki:lle pelkät tähdet. LinkedInissä joulupukki taas verkostoituu muiden lahjusten antajien kanssa.Tosin sosiaalisen median asiantuntijat varmaan retwiittaavat joulupukin kysymyksen lisäten oman lyhytsanaisen näkemyksensä joulupukin kysymykseen ja pitävät webinaarin: Kiltteyskysymys – uhka vai mahdollisuus. Tauon aikana voit hakea Lidlin joululenkkiä jääkaapista ja verkostoitua itsesi kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti