perjantai 13. joulukuuta 2013

Kestävyysvajekalenteri 13/24: Kynttilä

Joulukalenterin luukku numero 13. Löytöpaikka: joulukalenterin kuusen latva. Löytäjä: pulska, nelikymppinen mieshenkilö, joka syö kuudenkymmenen sentin lasten suklaakalenteria ja tekee siitä numeron. Luukun sisältä löytyivät suklaa, maitoa sekä kuva, kynttilän. Löytäjä saa pitää. Lopetamme luukun etsinnän tähän. Kirjattu 13. päivä.

Luukku 13: Kynttilä

Jees. Tämänkertainen luukku paljasti sitten kynttilän rehuineen ja pallukoineen. Onpas nyt niin jouluista meidän kalenterissa, ettei toista olekaan. Kyllä arjalainen suklaakalenteri tuo joulun.

Vai onko 13. luukun kuva sittenkään kynttilä. Varpusparven tutkivan journalismin osasto tutki kolme kuukautta kuvaa, kunnes vahingossa he vahingossa käänsivät 90 astetta kuvaa vastapäivään ja mitäs moraalista saastaa tulikaan vahvasti likinäköisten silmiemme eteen???

Mutta mikäs tämä on???

Kynttilä olikin aivan selvästi miehen sukupuolielin varustettuina hymyilevillä lisäkiveksillä. Steariini on jo levinnyt ja komeutta hallitseekin synkkä havutus. Enää ei puhutakaan puutarhanhoidosta vaan talousmetsän metsänhoidosta tai peräti ikimetsän avohakkuusta.

Tämä näkymä saa Oberstdorfin vuoden 1987 MM-kisojen naisten perinteisen vitosen kisan tapahtumat aivan uuteen valoon. Elettiin helmikuuta 1987. Naisten vitonen ja Suomen valttina oli 22-vuotias Marjo Matikainen. 2,3 km:n kohdalla Marjo huutaa: “HAVUJA PERKELE!”

Suomen huoltomies toi ladun päälle havuja, mutta tämä kalenterilöytö kyllä toi Havuja perkele-huudon aivan uuteen valoon. Marjo ei halunnutkaan huoltomieheltä mitään kuusen oksia vaan… kynttilää suksien pohjaan!!!!

13 luukkua on tähän mennessä avattu. Olemme saavuttaneet seuraavat kuvat:

Luukku 1: Juna

Luukku 2: Leijona

Luukku 3: Orava

Luukku 4: Auto

Luukku 5: Tähti

Luukku 6: Kenkä

Luukku 7: Apila

Luukku 8: Jalkapallo

Luukku 9: EOS

Luukku 10: Kukka

Luukku 11: Tähdenlento

Luukku 12: Joulupukki

Luukku 13: Kynttilä

Jos otamme jokaisen luukun ensimmäisen kirjaimen, saamme sanan JLOATKAJEKTJK. Tämä on merkki jostakin. Yleensä vähän ennen valomerkkiä, juuri ennen kynttilän sammumista saan suustani mongerrettua sanan JLOATKAJEKTJK. Sitä ei löydy Kotuksen sivuilta eikä Nykysuomen sanakirjasta. Enkä oikein itsekään tiedä, mitä tuo muinais-turkkia oleva konsonanttien ilotulitus oikein tarkoittaa. Mutta tuon sanan kun hönkään hieman väsyneenä ihmisten kuulotorviin, saan yleensä seuraavat vastaukset:

a) Olisikohan tämän herran kotiin menoaika käsillä?

b) Teille me ei enää tarjoilla yhtään mitään.

c) Löytyykö sitä lompakkoa mistään, vai ajanko taksin suoraan Sorinkadulle?

d) Kyllä nyt näyttää valitettavasti siltä, ettei valintamme kohdistunut juuri sinuun, mutta me pidämme hakemustasi kuuden kuukauden ajan tallessa.

e) Häivytkös siitä, pervo!

JLOATKAJEKTJK…

Wikipedian mukaan joulukuun 13. päivä on Lucian päivä ja Paavo Arhinmäen syntymäpäivä. Alunperin Lucia on ollut kristitty, jonka sulhanen kavalsi roomalaisille. Luciaa yritettiin pakottaa prostituoiduksi ja myös polttaa roviolla. Mutta kumpikaan juttu ei onnistunut. Lopulta pyöveli paukautti Luciaa miekalla ja saatiin siten vuosisatoja myöhemmin Ruotsiin syy juhlimiseen. Paavo Arhinmäellä ei ole ihan samanlaista menneisyyttä kontollaan. Hän on suomalainen poliitikko, jolta aina kysytään missä hän on. No hän on nyt luukussa numero 13. Muuten on masentavaa, kun ministereinä on tyyppejä, jotka ovat itseäni nuorempia… Mä meen miettimään tätä seuraavaan luukkuun asti. Kulkematta lähtö-ruudun kautta. Yhhyhyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti